Daisypath Vacation tickers

lauantai 14. toukokuuta 2011

Blogin uusi käynnistys ja rataspohdintaa

Niinhän siinä kävi (ylläriylläri..) että blogi tyssäsi heti alkuunsa. Eikun uuteen yritykseen! :) Mietin tässä, että ihan sama kirjoitanko kerran päivässä, kerran kuussa tai harvemmin, silti on kiva laitella omia ajatuksia/pohdintoja joskus johonkin muistiin, koska ennen kaikkea näitä juttuja on kiva itse lueskella jälkeen päin. Että joskos sitä vähän koittaisi taas jotain kirjoitella.

Viime aikoina vauvan vaunut/rattaat ovat pyörineet paljon mielessä. Meille odotetaan kolmatta lasta syksyksi, ja vaunut tarvisi ostaa. Esikoiselle aikoinaan hommatut yhdistelmät on Suomessa mummolassa ja nyt meillä on vain Easywalker Duo:t ja MacLaren techno xlr-matkarattaat. Tuplarattaista vauvan koppa on myyty pois, eikä noille täällä tule sellaista tarvetta mitä kahden edellisen lapsen kanssa oli Suomessa perähikiällä asuessamme. Liekö tulee tarvetta noille juuri ollenkaan tällä kertaa, vaikka viimeksi olivatkin korvaamattomat. MacLareneissa saisi kuljettaa vastasyntyneestä asti, mutta mun sielu ei siedä pikkuvauvan laittamista rattaisiin ilman koppaa eikä varsinkaan jalat menosuuntaan päin, ei todellakaan! Sinänsä noi techno xlr:t on aivan loistavat, koska ne on niin isot että vielä mahtuu meidän 3v 8kk ikäinen, n. 105cm pitkä ja 16,5kg painava tyttö niihin oikein hyvin, jopa ottamaan torkut, ja silti on hyvät työntää.

Mutta siis, asiaan. Tulokas tarvii vaunut. Ja täällähän ei mitään brion tai emmaljungan kärryjä tai vastaavia luonnollisesti ole eikä tule, enkä sen puoleen kaipaisikaan. Vuonna 2007, kun odotin esikoista, muistan täällä lomareissussa ihmetelleeni, kun pienet vauvat makoilivat sateenvarjorattaissa. Sittemmin täällä on reissuissa (-08 ja -09) sekä nyt, näkynyt paljon myös erilaisia travel systemejä. Joko sateenvarjoratasmallisia, mihin saa istuimen päälle/tilalle kiinnitettyä vauvalle kopan (esim.Inglesina) tai turvakaukalon, tai sitten moderneja kunnon ratasrunkoja, mihin saa turvakaukalon, kovan vauvankopan ja ratasistuimen. Enimmäkseen näissä rattaissa on isommat takapyörät ja edessä pari pientä. Tälläiset siis on tulossa meille, koska erilliset sateenvarjorattaat meillä jo on, ja haluan että vaunut kulkevat vähän huonommallakin asfaltilla ja hiekalla, sekä Suomessa sitten ehkä joskus vielä neljännellä lapsella ainakin kaupunkiolosuhteissa. ;)

Sitten niihin vaihtoehtoihin. Paikallinen tarjonta on aika hyvin tullut kartoitettua netin kautta. Kaikki vaihtoehdot ovat julmetun kalliita, eurooppalaiset rattaat Euroopan ulkopuolella maksavat enemmän kuin siellä. Mutta ei auta valittaa, täältä on ostettava, koska tuontikaan ei onnistu. Hinnat vaihtelevat siinä n.710-1010€ välillä. Siihen sitten vielä se kaukalo ja isofix-jalusta päälle.. Kuka kehtaa vielä väittää, että kolmannelle lapselle ei tarvi enää ostaa mitään?!! No, onhan se silti kiva päästä uusia varusteita hankkimaan. :D Tässäpä mun vertailulistaa sitten:


Joolz Day (klik!)

*koppa 82 x 37
*rungon pituus 85, leveys 62
*paino 11,6 kg (ratasistuimen kanssa)
+sadesuoja mukana
+erillinen koppa ja ratasistuin
+saatavilla adapterit Maxi Cosin kaukaloon (ainakin Suomesta saa hankittua)
+seisomalauta (Lascal Buggy Board) kiinnitettävissä
-pieni tavaratila
-ahtaan näköinen ratasistuin?




Quinny Buzz 4 (klik!)

*koppa 84 x 48,5, korkeus 60
*rungon pituus 85, leveys 64
*paino 12,7 kg (ratasistuimen kanssa)
+erillinen koppa ja ratasistuin
+saatavilla adapterit Maxi Cosin kaukaloon (ei tietoa saako täältä)
+seisomalauta (Lascal Buggy Board) kiinnitettävissä
-kopan aukko turhan avoin?
-pieni tavaratila
-ahtaan näköinen ratasistuin?
 

 


Concord Neo (klik!)

*koppa 84 x 45, korkeus 56
*rungon pituus 84, leveys 61
*paino 11,2 kg (ratasistuimen kanssa)
+erillinen koppa joka taittuu mahtavasti kasaan!
+taittuu ilmeisesti tosi pieneksi ratasistuimen kanssa
+ratasistuin ei ole kuppimallinen, ehkä kivempi?
+sadesuoja mukana
+muotoilu kiva
+Concord- kaukalo kiinnitettävissä suoraan, saatavilla adapterit myös Maxi Cosin kaukaloon (ei tietoa saako täältä, Suomesta ei ilmeisesti saatavissa)
+Concord- seisomalauta kiinnitettävissä, samoin Lascal Buggy Board
-pieni tavaratila
-ratasistuimen koko?
-jalat roikkuu ilman tukea?







Bugaboo Cameleon (klik!)

*koppa n.90 x 35-40
*rungon leveys 60, pituus?
*paino 9,28 kg
+tosi kevyet
+reilumman kokoinen ratasistuin?
+vähän reilumpi tavaratila?
+saatavilla adapterit Maxi Cosin kaukaloon (ei tietoa saako täältä, Suomesta saanee)
+Bugaboo- seisomalauta kiinnitettävissä, samoin Lascal Buggy Board
-koppa- ja istuinkankaat samassa kehyksessä -> ei voi käyttää rinnakkain!
-näyttää matalimmilta kuin muut vertailtavat?
-ratasistuimessa turhan matala kuomu?






Mutsy slider (klik!)

*koppa 76 x 34
*rungon pituus 72, leveys 65
*paino 13,2kg
+koppa korkealla
+reilumman kokoinen ratasistuin?
+vähän reilumpi tavaratila?
+Mutsyn kaukalo kiinnitettävissä, saatavilla adapterit Maxi Cosin kaukaloon (ei tietoa saako täältä tai Suomesta)

-seisomalauta ei kiinnitettävissä (Lascalin mukaan Buggy Board kiinnitettävissä heikosti)
-muita painavampi vaihtoehto kokonaisuudessaan
-kopan kanssa painava nostaa, koska työntöaisa tulee mukana
-koppa- ja istuinkankaat samassa kehyksessä -> ei voi käyttää rinnakkain!
-ei sade- eikä hyttyssuojaa mukana
-isot kokoontaitettuna (?)





Mutsy 4rider (klik!)

*koppa 76 x 34
*rungon pituus 74, leveys 63
*paino 8,6-10,5kg rungon mallista riippuen
+erillinen koppa ja ratasistuin
+koppa korkealla
+ratasistuin ei ole kuppimallinen, ehkä kivempi?

+reilumman kokoinen ratasistuin?
+vähän reilumpi tavaratila?
+Mutsyn kaukalo kiinnitettävissä, saatavilla adapterit Maxi Cosin kaukaloon (ei tietoa saako täältä tai Suomesta)
+Mutsy- seisomalauta kiinnitettävissä, samoin Lascal Buggy Board
-ei sade- eikä hyttyssuojaa mukana
-isot kokoontaitettuna (?)
-ei kauhean nätit (ratasistuin)






Tälläisiä vaihtoehtoja olisi pohdinnassa!

Kaikki kokemukset/suositukset/tiedot/luulot ja kuulopuheet ovat tervetulleita!!!

maanantai 14. helmikuuta 2011

Käsityöharrastelua

Opettajat eivät varmaan koskaan olisi uskoneet, että aikuisena tekisin käsitöitä ja vielä saisin ihan kivan näköistäkin aikaiseksi. Ala-asteella olin käsityönopettajan murhe, villasukkien valmistumiseen taisi mennä koko talvi.. Keskityin kavereiden kanssa jutteluun. Yläasteella taisi sama höpöttely viedä myös liikaa aikaa...käsityön numero taisi olla 8 päästötodistuksessa. Lukiossa innostuin kuitenkin ottamaan pari käsityökurssia, siellä opettaja oli sopivan innostava ja kannustava, eikä nipottanut "juorukerhoilusta". Käsitöiden teko oli viimeinkin kivaa! Lukiossa valmistuin vanhojentanssipuku, sekä tämä alla olevassa kuvassa esiintyvä tilkkutyö, ohuesti täytetty vauvan peitto, mikä sitten odotti lähemmäs viisi vuotta käyttäjäänsä.  Sen päällä ovatkin molemmat lapset leikkineet ja se on kestänyt hyvin monta pesua. :)



Ennen lapsia käsitöitä tuli tehtyä vain muutamia, parit verhot, kaksi neuletta itselle ja villapaita, sukat, kaulaliina ja pipo miehelle. Esikoisen odotusaikana alkoi tehdä mieli tehdä jotain itse vauvalle. Valmistui yksinkertainen villatakki ja hattu, nallehaalari, lakanoita ja kolme pientä kestovaippaa. Villapeittoa aloin väsätä viimetipassa, vielä supistelujen lomassa kilkuttelin sitä mutta kesken jäi. Jouluksi sitten tuli valmista, kun esikoinen oli 3,5kk ikäinen. Tein peiton kaksinkertaisesta villalangasta ja siitä tuli tosi lämpöinen, loistava vaunupeitto mikä oli käytössä toisella lapsellakin koko talven. Tällä hetkellä esikoinen tykkää käyttää sitä päiväunilla. :)

Kyllä tyttövauvakin voi nukkua vaaleansinisissä :)

Tonttu ja uusi peitto


 Esikoisen vauva-aikana ei tullut tehtyä paljoa mitään, vain jotain parikymmentä kestovaippaa. Kun odotin toista lasta, intoa löytyi taas. Pikkuveljelle valmistui pienten vaippojen lisäksi myös oma vaunupeitto, kesävauvalle kevyempi versio virkatuista isoäidin neliöistä ja pehmeästä trikoosta. Bambulangasta tein oman pikkuisen asustesetin ja vielä ihan hiukan ennen synnytystä puuvillaslipoverin.




 Vauvaa odotellessa myös esikoinen sai muutaman kestovaipan lisää sekä puuvillaboleron ja myssyn, itselle taisin tehdä kaulaliinan ja pipon. Kokeilin myös ekaa kertaa vaatteiden ompelua. Valmistui paita, housut ja pari mekkoa tytölle ja pieni jakkutakki itselle.




Viime talven saldoa oli huovutetut lapaset itselle (oli muuten loistavat -30 pakkasissa, alle laitoin ohuet lapaset lisäksi ja sormet pysyi sulina!), pojalle tein vaippoja lapset saivat myös pari vaatetta. Muuttohässäkän alla ehdin juuri ja juuri nämä väsätä...






Viime kesän aikana valmistui jotain pientä, taas muutamia vaippoja, hamppulangasta lippalakki ja tiskirätti. Syksyllä sain valmiiksi pitkään kesken olleet villasukat 100% merinovillasta tytölle. Sukat ovat olleet siitä lähtien tytön kestosuosikit, joka yö jalassa lukuunottamatta niitä muutamaa kertaa, kun ne on olleet pesussa. Aivan loistavat yösukat viluvarpaalle, ei kutita yhtään (niistä ei edes arvaisi millään että ovat villaa), ei tarvi pestä usein (100% villa pysyy puhtaana itsestään), ja ovat mukavan lämpimät. Voin suositella neidin puolesta! :) Vähän ennen joulua väsäsin myös tytölle villatakin. Se on vielä vähän iso, mutta menee ihan hyvin hihat käännettynä, ja meneepä sitten mahdollisesti vielä useammankin talven.

Eka (ja toistaiseksi viimeinen) neulottu tiskirättini




Tälläinen pikkuharrastus mulla siis on. Tekeleet on enemmän ja vähemmän "kotikutoisia" koska mun luonteelle ei äärimmäinen huolellisuus sovi. ;) Muilla harrastelijoilla kun työt ovat ihan huippuhienoja, kun blogeja selailee... Mutta pääasia mulle tässä on, että teen itse mitä tykkään, siihen tahtiin kuin tykkään. Siis aivan sama kuin hiihtämisessä. Koulussa se oli pakkopullaa, mutta sen jälkeen olen nauttinut siitäkin, silloin (harvoin) kun omaehtoisesti sitä olen tehnyt. :)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kanakokeiluja

Olen siis joutunut (tai saanut) opetella viimeisen melkein 9kk aikana tekemään erilaisia versioita kanaruuista. Mun ongelma on se, että ei tule etsittyä valmiita reseptejä, ja toisaalta, melkein kaikissa suomalaisissa respeteissä on joko marinoitua kanaa tai sitten jotain muuta tuotetta, mitä en täältä kuitenkaan saisi (tietyn nimiset maustekastikkeet lähinnä). Lisäksi lapset vähän rajoittaa ruuanlaittoa, tai lähinnä juuri noiden chilikastikkeiden käyttöä. En viitsi yleensä tehdä ruokia, mistä tiedän etteivät maistu, koska teen koko perheelle samaa ruokaa enkä koskaan lapsille mitään erikseen. Pojan maitoallergian takia myös kermoja ja jugurtteja en käytä yhteisiin ruokiin, mutta soijakermaa ja soija-maitoa jonkin verran.

Olen paloitellut/suikaloinut kananrintaa ja tehnyt maustekastikkeen seuraavista aineista:
  • öljy
  • soijakastike
  • hunaja
  • paprikajauhe
  • curry
Sekoittelen kanapalojen sekaan ja laitan uuniin tai paistan pannulla ja teen soijakerman ja ananaspalojen kanssa pastakastikkeen. Tai jätän sellaiseksi, mutta sellaisenaan se on kyllä aika kuivaa. Kuivana sitä lapsetkaan ei oikein syö. Mä en myöskään saa aikaseksi yleensä laittaa kanaa marinoitumaan etukäteen, jolloin siitä tulisi ehkä mehukkaampaa. En vaan mieti ruokia aina niin "pitkälle".. Laiska mikä laiska. ;)

Sain eräältä äidiltä vinkin kanaleikkeisiin, mistä kuulemma heidän lapsensa tykkäävät. Samoin kokonaisen kanan paistoon uskaltauduin vasta saman äidin neuvosta. :D Kokonaista kanaa on tehtykin meillä monet kerrat, siihen meidän reseptiä myöhemmin, kun en ole vielä kuvaillut sitä prosessia. Mutta tässä tulee superherkulliset...


Kanaleikkeet

  •  1kg kananrintaa (eli kahden kanan rintapalat, 4kpl, meillä nämä pakataan kaksittain ja vieläpä rintapalat keskeltä toisissaan kiinni!)
  • 2 kananmunaa
  • sitruunamehua
  • n.2dl korppujauhoja
  • n.1-2rkl kanaliemijauhetta

Toiselle lautaselle kananmunat ja sitruunamehua sekaan. Toiselle korppujauhot ja kanaliemijauhe. Siivutetaan kananrinnat ohuiksi pihveiksi/suikaleiksi, pyöritellään seoksissa ja paistetaan pannulla öljyssä molemmin puolin. Tästä määrästä riittää kivasti pakkaseen, sieltä on helppo ottaa "pikaruokaa" muutama kappale kerrallaan (eivät jäänet toisiinsa kiinni pakasterasiassa!).


Tässä ruuassa on vähän hommaa kun samaan aikaan, leikkelee, leivittään ja paistaa... Ensi kerralla teen ensin kaikki valmiiksi ja alan vasta sitten paistaa, ehkä se on mukavampaa niin. Tiskiäkin tulee mukavasti, kun tarvii seosten lisäksi raa'oille, leivitetyille ja kypsille pihveille oman lautasensa. Mutta maku ja mehevyys palkitsi vaivan! :) Ja lapsetkin söivät, etenkin isommasta tämä oli superhyvää. Eiköhän se ihan riittävän terveellistä ollut, kun suolaa oli vain sen mitä liemijauheessa (ja käytän vielä sellaista lisä- ja väriaineetonta liemijauhetta). Paistaminen tietysti on vähän niin ja näin, mutta kuten kuvasta näkee, ei niitä kovin tummaksi tarvinnut ruskistaa, kunhan tekee tarpeeksi ohuita leikkeitä että kypsyvät nopeammin läpi asti. Eikä noille meidän hoikille lapsille pahaa kyllä kasvisrasva tee. :)



Salamavalon takia ei ehkä niin nätti kuva, mutta eipä kai tuollaiset leikkeet yleensäkään kovin nättejä ole.



Tässä yksi ruokakuva jostain alkukesästä eli pian muuton jälkeen. Siinä olen paistanut kanaa edellä mainituin maustein maustettuna, ja toisella pannulla hauduttanut paprikaa, bataattia ja kukkakaalia, mihin sekaan kaadoin kanoista irronneen nesteen mausteineen.  Tai jotain sinne päin.. ;) Mutta sen muistan, että kasvikset oli tosi herkullisia tuon kanan kanssa.

Kanaa kasvisten kanssa ja aneeminen "salaatti"

perjantai 28. tammikuuta 2011

Ruokakaupassa

Muuton jälkeen yksi isoimmista ongelmista oli, että mistä ruokaa. Tai siis, lasten kanssa kun on, niin mistä tuttua ruokaa..Itsehän sitä pärjää vähän oudommallakin ruualla pidemmän aikaa mutta lasten takia piti pystyä tekemään "tavallista" ruokaa. Ei sillä, etteikö täällä ruokaa olisi, mutta sillä on uskomattoman iso merkitys, että tietää mistä saa ja mitä tuotteita! Prismaan vaan kun käveli niin melkein silmät kiinni olisi voinut keräillä kaiken tarvittavan. Nyt kun käveli kauppaan, oli ekoilla kerroilla melkein epätoivoinen olo, kaikki oli todellakin silkkaa hepreaa, etenkin tuossa ainoassa isommassa marketissa mikä tiedettiin silloin. Lisäksi tavarat olivat jotenkin tosi sekavassa järjestyksessä.

Onneksi mies löysi pian autokauppoja kierrellessään ison marketin, minne päätimme sitten heti auton saatuamme ajella. Totesimme saman tien kaupan olevan juuri sopivasti suomalaisen supermarketin oloinen, ja hommasimme kanta-asiakaskortinkin. Ja täytyy vähän nolona myöntää, että siellä me edelleen käydään melkein ainoastaan, samanlaisia olimme Suomessakin, aina samassa marketissa.. Ollaan vieläpä niin rutinoituneita, että meillä on kauppapäivä, tiistai, jolloin tehdään isot ostokset ja muuten mies tuo tarvittaessa täydennyksiä työpaikan pienemmästä kaupasta. On paljon helpompaa kun on selvät sävelet missä ja milloin! :D Tiistai valikoitui kauppapäiväksi, koska totesimme, että alku- ja loppuviikosta kaupassa on liikaa väkeä. Toki voimme tästä rutiinista poiketa silloin kun on tarvis.. ;)

Tämän viikon kauppareissulla ajattelin, että miettisin vähän kaupassa, mitä tästä ruoka-asiasta voisin näin ensimmäiseksi kertoa. Kameraa en kehdannut sentään ottaa mukaan, että voin näytyä siellä jatkossakin.. Eikä siitä pohdinnastakaan sitten oikein mitään tullut, kun poika oli hirveällä kiukkupäällä ja mies tuli takapuolen alla. No, kotona nappailin muutaman valokuvan ostoksista.

Meidän marketti kuuluu ketjuun nimeltä Supersol/Sufersal (en ole vieläkään ihan varman kummin se pitäisi oikeasti lausua, hepreassa kun ei ole vokaaleja ja p/f kirjoitetaan samalla kirjaimella, mutta Superiksi sitä taidetaan lyhyesti sanoa). Valikoima tuntuu sekoitukselta amerikkalaista ja itämaista. Kaikki kylmässä säilytettävät ja pakasteet ovat turvallisia. Marketista voi ostaa huoletta mitä vaan mitä meillä Suomessakin.


 Tässäpä (pitkä) kertomus meidän kauppareissusta

Kauppa sijaitsee kauppakeskuksessa, mikä alla on ilmainen parkkihalli. Kauppaan mennään hissillä tai liukuportaita. Kärryn saa alhaalta tai ylhäältä kaupan ovelta. Kaupan ovella on kaksi turvamiestä, kuten täällä on tapana julkisiin tiloihin mennessä. Tarkistavat kassit (jos niitä on) ja mennään metallinpaljastimesta. Kysyvät joskus onko aseita. Parkkihalliin menessäkin on turvamies. Nopea muodollisuus mihin tottuu nopeasti eikä se häiritse.

Seuraavassa järjestyksessä kierretään kauppa (kirjoitan niistä asioista mitkä on täällä eri lailla kuin Suomessa):

*Hygieniatuotteet. Jättikokoisia säästöpulloja ja usein 1+1 ostotarjousksia, esim.vauvan kylpyainetta voisi ostaa vaikka pari litraa kerralla edullisesti...Tosi käteveää ?!

Materna Soy- korvikejauhe yli 1-vuotiaille
*Vauvanruuat ja -tarvikkeet. Ostetaan pojalle jauhemaista soijakorviketta (yli vuoden ikäisille tarkoitettua) jolle tulee hintaa vain n.3€/l eli vain vähän kalliimpaa kuin tavalliset soijamaidot, mutta terveellisempää vitamiini- ja hivenainelisineen. Suomestahan ei soijakorviketta saa kuin apteekista. Vauvanruuista yms. postailen tulevaisuudessa.

*Pieni valikoima astioita, elektroniikkaa, leluja, liinavaatetta, vaatteita...ei mitään erityistä, paitsi että hyviä tarjouksia joskus vaikkapa kattiloista.

*Pyykinpesuaineet & siivousaineet ja -tarvikkeet. Pyykinpesuaineista en ole löytänyt yhtään hajusteetonta. Baby-aineita on kyllä paljon, miedomman hajuisia ehkä. Jättimäisiä pakkauksia (onneksi normaalejakin) sekä pyykki-, huuhtelu- että siivousaineissa.

Maitokannu :)
*Maitotuotteet. En ole vieläkään ihan perillä tästä osastosta...en löydä edelleenkään ranskankermaa, vaikka sitä pitäisi olla ja tiedän mitä sen pitäisi olla hepreaksi.. kaikki purkit näyttävät samoilta enkä koskaan ehdi jäädä sinne puoleksi tunniksi lueskelemaan. Siispä nappailen joskus jotain outoja juttuja mukaan ja tutkailen kotona tarkemmin. Maitoa löytyy 1% ja 3% sekä korkillisessa kartonkitölkissä että pussissa (pussimaitoa on ollut ennen Suomessakin, kuulemma) joista jäkimmäinen on halvempaa. Joten ostimme maitokannun mihin pussi laitetaan. Käveää on se, että roskis ei täyty noista pusseista.

Tuorejuustoa on valtavasti pienen jugurttipurkin kokoisista pakkauksista 750g pöniköihin. Rasvaprosentit vaihtelevat, en ole ihan varma nyt, mutta ainakin 1,5%, 3%, 5% ja 9% löytyy. Maustamatonta pääasiassa ja laadusta riippuen muistuttaa aika paljon kermaviiliä. Hepreaksi tämä juusto on "valkoista juustoa" ja kovat juustot ovat "keltaista juustoa". Muitakin pehmeitä juustoja on valmiissa pakkauksissa, samoin juustoraastetta, mutta keltaista juustoa ei paljoa ole. Se pitää ostaa tiskistä (missä on ihan riittävä valkoima ja myös niitä pehmeitä tosi paljon) tai kaupassa valmiiksi pakattuina paloina. Jugurttia saa ruuanlaittoon vähän isommissa paketeissakin ja pikkupurkeissa syötäväksi, litrajugurtteja ei ole. Maustamatonta jugurttia saa pikkupurkeissa edullisesti 8kpl paketeissa, maullisia on myös hyvin mutta kalliimpia. Voit ja margariinit löytyy ihan normaalisti. Kermat ovat kalliimpia, mutta ruuanlaittoon ja kermavaahtoon löytyy kuitenkin sekä tavalliset että maidottomat vaihtoehdot (pojalla on maitoallergia joten on kiva että noita jälkimmäisiäkin on). Myös soija- kaura- ja riisimaitoa on. Soijamaitoa on käyetty ruokiin, mutta noi muut on turhan kalliita.

*Leivät. Monissa leivissä on jyviä ja muutenkin leipä on enimmäkseen tummahkoa (siis ei mitään pullaa). Kaupassa on myös siellä valmistettuja sämpylöitä (ja makeita keksejä/pullia). Se, mitä Suomesta ei saa, on pita. Se on viiden kappaleen pusseissa, aina tuoretta ja usein ihan lämmintä. Saa sekä vaaleaa että tummaa. Lapset, etenkin pienempi, ovat tähän tosi ihastuneita. Kotona laitetaan pari pussia pakkaseen (koska tämä ei säily hirmu kauaa, ei taida sisältää pahemmin säilöntäaineita) ja sieltä on kätevä ottaa aina vähän kerrallaan. Lapset syö tätä ihan sellaisenaan ja itsellekin kelpaa eväänä reissun päällä. Täytetään tälläiset välillä iltapalaksikin. Täytyy joskus tehdä postaus tästä. Tuo tumma pitavaihtoehto on terveellinen ja hyvä, mutta toki valkoinen on pullamaisempaa...

Tumma pita
Vitaminoitu "Rölli" -mehu
*Juomat. Kaikki alkoholit saa marketista, punaviinejä on iso valikoima mutta myös Finlandia vodka löytyy... Israelilaiset punaviinit, joita ollaan maistettu, (tuottajia Golan Heights Winery ja Galil mountain) ovat olleet hyviä. Esim. Yarden. Ensimmäisen tuottajan viinejä tuodaan muuten Suomeenkin. Mehuja ja limppareita on myös reilusti. Lapsille on mehutiivistettä, missä ei ole väri- ja säilöntäaineita ja mihin on lisätty eri B-vitamiineja. Pienempi ei vielä juo mehua mutta tyttö tykkää noista. Pillimehuja täällä ei ole ollenkaan.

*Tuore liha ja lihavalmisteet. Erilaisia paisteja ja rullia (leikkeleeksi) myydän irtotiskissä, mutta leikkeleitä saa myös valmispakkauksissa, samoin salamia ja nakkeja (broilerinakkeja). Hepreaksi muuten nakki on "naknikia". :) Kanaa myydään kokonaista, rintoja, valmiiksi suikaloituna/paloiteltuna sekä siipiä ja koipia (kokonaisina ja "lyhennettyinä" versioina). Mitään valmiiksi maustettua ei ole lukuunottamatta pientä määrää valmiiksi kypsennettyä. Kana on välillä tosi halpaa ja ihmiset rohmuavat sitä pakkaseen. Mulla kanaruokian valmistus oli/on hienoinen haaste, koska olen niitä uusavuttomia jotka ovat tykänneet käyttää paljon marinoituja suikaleita/rintoja tai vähintäänkin valmiita maustamattomia suikaleita (noi täkäläiset "suikaleet" ei ole ihan vastaavia. Mutta oppia ikä kaikki. Ja luultavasti kunnollista kanaa tulen vielä Suomeesa kaipaamaan. ;) Kanaruuista tulee vielä postattua! Kalan olen jättänyt tiskiin...siis ne kokonaiset mitä siellä lojuu..siis varmasti on tuoretta ja turvallista, mutta en tiedä yhtään mitä lajeja ne on ja mitä niistä pitäisi tehdä! Saati sitten että osaisi kysellä, ei noi myyjät pakosti ole kovin kielitaitoisia..tai pyytää tekemään fileet.. Järjettömän isoja vonkalaita siellä näkyy olevan.

*Pakasteet Kalaa saa siis myös pakasteesta, ja siihen olen tyytynyt. Jotain vaaleita ahvenlajeja ne taitaa olla enimmäkseen. Valmiita siistejä fileitä, isoissa pusseissa, joista on helppo ottaa sen verran mitä tarvii. On siellä altaassa lohifilettä ja tonnikalaa yms. mutta kallista on!! Kalapuikkoja löytyy. Pakastealtaita on pitkät rivit..En tiedä varmaan vieläkään, mitä kaikkea sieltä löytyy. Kokonaista lihaa yms. lihavalmisteita, kasviksia, lehtitaikinaa, pizzaa, jäätelöä.. Jauhelihaa on meidän kaupassa vain pakasteessa, se on vakio-ostos. Hinnaltaa sen on halvempaa n.900g pakkauksissa, joten pienempiä en osta. Liha on erilaista jauhatukseltaan kuin Suomessa (hienompaa ja tiiviimpää), ja myöskään verta siinä ei ole mikä tekee siitä vähän erilaista. Lasten herkkua on eläinten muotoiset kananugetit.

*Mausteet. Iso hylly ja isot purkit ja pussit. Edullisen oloisia. Muutama tuttu (joulu)mauste puuttuu, tilalla on monenlaista outoa sekoitusta. En ole pahemmin niihin perehtynyt.

Silan
*Karkit ja herkut. Karkkeja täällä on tosi vähän. Irtokarkkeja ei marketissa ollenkaan, ja karkkikioskeissa ne on tosi kalliita. Suklaata on  ja se on hyvää. Israelilaista Elite-merkkistä suklaata on monenlaisena levynä ja lisäksi suklaalevitettä. Herkkuhyllystä löytyy myös monenlaista halvaa (sitä on tosi vähän tullut syötyä mutta se on oikea perinneherkku täällä), hilloja, hunajaa ja silania. Silan on taatelihunajaa/-siirappia. Sopii joulupipareihin ja muutenkin hunajan tapaan. Luomu-silanissa ei ole lisättyä sokeria eikä mitään muutakaan kuin pelkkää taatelia, siitä meillä tyttö tykkään puuron seassa. Blogin taustalla on muuten kuva taateliviljelmistä Kuolleelta Mereltä. Täällä saa taateleita eri lajikkeissa, tuoreena ja myös pakasteversiona.


Sipsejä ja maissilastuja löytyy mutta ei valmiita dippiseoksia. Mulla ei ole mielikuvitusta tehdä itse sellaisia sekoituksia joten jos jollain on dippireseptejä niin saa antaa. :) Teevalikoima on hyvä. Kahvia on turkkilaista ja pikakahvia. Tavallista suodatinkahvia on vain pienissä paketeissa tosi kalliita merkkikahveja joten ollaan käytännössä juotu pikakahvia ja välillä Suomen tuliaisina saatua "oikeaa" kahvia.

*Kuiva-aineet Kaikki tavallinen löytyy. Puurohiutaleita on vain kauraa ja mannaryynejä. Liemitiivisteet on enimmäkseen jauhemuodossa. Pastavalikoima poikkeaa siltä osin, että tavallisten lisäksi on "toasted pasta", eli erimuotoisia tosi pieniä pastoja, mitkä kuullotetaan nopeasti öljyssä ja päälle lisätään kiehuva vesi ja keitetään normaalisti. Näitä on myös täysjyväversiona. Näitä on sydämiä, riisin ja couscousin muotoisia, rinkuloita.. Tavallisissa pastoissa on myös ihan pikkuisia simpukoita ja tosi ohutta rakettispagettia. Olisipä näitä Suomessakin, olisi varmasti käteviä vauvanruokiin! Leivontaosastolta löytyy kaikki tavalliset jutut. Jauhoissa on myös itsestään nousevaa seosta mitä olen kokeillut, enkä erityistä eroa ole huomannut tavallisten jauhojen ja leivinjauheen sekoitukseen. Yhdessä toisessa ruokakaupassa on enemmän tavaraa leivontapuolella, täytyy joskus siitä selostaa, kunhan käyn siellä seuraavan kerran. Ilokseni olen löytänyt myös ruisjauhoja ja olen tehnyt ihanaa saaristolaisleipää, mihin sain ystävältä reseptin. Samainen ihanainen antaa mulle ruisleivän juurta, joten pääsen pian kokeilemaan oikean ruisleivän tekoa. Kiitos jo etukäteen! :) Säilykeosasto poikkeaa suomalaisesta tomaattisoseen osalta. Sitä saa täällä isoissa purkeissa ja ilmeisesti sitä siis käytetään enemmän kuin tomaattimurskaa, koska sitä on hyllyssäkin paljon enemmän. Tykkään.

*Vihannekset ja hedelmät. Paljon on ja vaikka mitä. Taitaapi olla kaikki "kotimaista". Selvästi näkee, mikä on sesongissa, sitä on aina paljon, hurjan hyvän näköistä ja halpaa!! Esim. aprikoosit, viinirypäleet, mangot, kirsikkatomaatit, paprika, kukkakaali, munakoiso, kesäkurpitksa ja avokado ovat selvästi sellaisia sesonkituotteita. Samoin erikoisuuksista kaktuksen hedelmät, tuoreet taatelit ja kastanjat. Salaatit on vähän erilaisia. Lisäksi varsiselleriä myydään isoja nippuja, missä on lehdetkin tallella, ja ihmiset näkyvät sitä ostavan aika paljon. Tykkäsin laittaa sitä keittoon, mutta pojalle alkoi tulla lehahtelevaa ihottumaa, enkä keksinyt muuta kuin sellerin. Täytyy kokeilla sitä myöhemmin uudelleen.

...Ja vihdoinkin ollaan kassoilla. Vihannekset ja hedelmät punnitaan siellä (mikä on kyllä mukavan helppoa) ja kassalla on vain yksi "lokero", joten kassat ovat hitaita. Ihmiset pakkaavat kaupan ilmaisiin, pieniin, ohuisiin muovipusseihin, mihin mahtuu muutama tuote kerrallaan, ja sitten niitä on kasapäin kärryissä. Me käytetään ekokasseja ja kylmälaukkua...näin saadaan kaikki viidessä kassissa/laukussa yleensä tuotua kotiin. :)

Hasselpähkinäsuklaalevitettä, tuorejuustoa iso purkki maustamatonta ja pikkurasiassa oliivilla maustettua, jotain muuta juustoa, perus kaurahiutaleet, humus ja kananakit
Muromysliä, tehinaa (sesamtahnaa), tuorejuustoa, toasted pastaa kuivatun sipulin kera sekä tomaattisoseita

maanantai 24. tammikuuta 2011

Koti on siellä missä sydän on

Aloittaminen on jotenkin vaikeaa. Mulla on ihan liian monta aihetta puolivalmiina ajatuksissa enkä osaa päättää missä järjestyksesä alan niitä kirjoitella. Jostain on kuitenkin aloitettava ja päädyin aloittamaan vähän syvällisemmistä mietteistä.

Suomesta lähteminen ei ollut mulle oikeastaan vaikeaa. Muutimme jo vuotta aiemmin Suomen sisällä tosi kauas kaikista ystävistämme ja opiskelupaikkakunnastamme, missä olimme asuneet kuusi viimeistä vuotta. Se oli henkisesti ehkä isoin askel. Tiesimme jo silloin lähtevämme pois koko maasta vaikka käytännössä mitään ei vielä tiedettykään. Eli jonkinlainen luopumisprosessi käynnistyi jo silloin, keväällä -09. Isosta muutosta tuli totta vuosi myöhemmin. Jännittääkään emme osanneet kummemmin kuin ehkä viikkoa paria ennen lähtöä vaikka asunnostakin saimme tietää vasta silloin.

Itse muuttoruljanssia en ala tässä puida, mutta kaikki meni kokonaisuudessaan hyvin ja reilussa kuukaudessa asiat olivat jo kunnossa ja taulut uuden kodin seinillä. Ollaan miehen kanssa muutettu ekasta yhteisestä kodista lähtien kolme kertaa aiemmin ja ollaan totuttu tekemään hommat nopeasti. Taulut seinillä=koti valmis. Koti tuntuu meistä aina kodilta heti kun siellä on omat tavarat ja oma perhe. Meillä siis tuli omia tavaroita aika paljon muuttokontissa ja loput ostettiin täältä, enimmäkseen Ikeasta. Pari kuvaa kontin lähtemisestä Suomesta:

Kaikki piti pakata huolella ja joka pakkaus oli numeroitava ja listattava muuttofirmalle.
Tavarat muuttokontissa, puolet jäi vielä tyhjää. Takaisin muuttaessa on siis varaa viedä enemmän!
Muuttokontti lähti matkaan kuukauden kestävälle reissulleen.

Tuossa puolen vuoden paikkeilla muutosta oli ehkä jonkinlainen pieni kriisin paikka. Oli vähän ikävä, ei erityisesti mitään tiettyä (paitsi saunaa ja joitain ruokia) mutta oli jotenkin sellainen "muukalaisolo". Yksinäinen, eristäynyt, epäitsenäinen, kummajainen. Sitä kesti varmaan vain pari viikkoa tai ei ainakaan paljoa pidempään. Nyt olen liikkunut enemmän kodin ulkopuolella, yksin ja lasten kanssa (vasta syksyllä aloin harjoitella autolla ajamista täkäläisessä liikenteessä ja se onkin kyllä mulle aika haaste, siitä enemmän ehkä toiste). Olen saanut pari ystävää, ja lapset ovat tutustuneet vähitellen muutamiin toisiin lapsiin. Vaikka välillä oli vähän ankeammat fiilikset, niin missään vaiheessa ei ole tuntunut, että koti olisi tällä hetkellä enemmän jossain muualla kuin täällä. Kaikki kolme paikkakuntaa, missä Suomessa olen asunut, on tavallaan koteja. Kaikista jää jälki elämään, sydämeen. Ja lisäksi uskon että lopullinen kotini on taivaassa. Mutta nyt ollaan täällä, oma perhe on täällä, ja tuntuu hyvältä.

Tuntuu hyvältä vähän puida näitä asioita, vaikka tälläinen ei varmaankaan ole kovin kiinnostavaa luettavaa. Tuntuu, että täytyy vähän avata taustoja ennenkuin siirtyy "kevyempiin" aiheisiin. Ja nyt mahdolliset lukivat voivat huokaista, sillä nyt siirrynkin siihen kevyempään osastoon. :)

Eli aiheesta koti, vähän arkisemmin. Asumme uuden kerrostalon 11.kerroksessa, n.100m2 kolmiossa. Tupakeittiö, kolme makuuhuonetta, vessa+suihku, toinen vessa kylyammeella, pieni kodinhoitohuone ja parveke. Tosi toimiva pohjaratkaisu meille tällä hetkellä. Lapset nukkuvat samassa huoneessa ja toinen lastenhuone on lekkihuone. Talossa on myös asukkaiden vapaasti käytettävissä oleva kuntosali uusine laitteineen, taulutelevisioineen ja vesiautomaatteineen. Tässä muutama kuva, jotka on otettu pian muuton jälkeen.

Tupakeittiö ovelta päin, lasiovien takana parveke
Keittiöstä olkkariin
Lasten leikkihuone
Makuuhuone
Vessa, mihin menee ovi meidän makuuhuoneesta
Lasten ja vieraiden kylppäri (kuvattu pikkuruisen kodinhoitohuoneen ovelta)

Keittiössä on vuokranantajan puolesta ihanan leveä jääkaappi jonka yläkaappi on pieni pakastin (rittävän iso meille nyt kun ei ole marjoja eikä vauvanruokia säilöttävänä). Täällähän ei vakiona asunnoissa ole mitän koneita (eikä välttämättä kaappejakaan, vaatekaapitkin ostettiin itse) mutta me ollaan niin onnekkaita että saatiin jääkaapin lisäksi uuni ja saarekkeella oleva kaasuhella. Uuni ja hella ovat upouusia, jääkaappi vuokraemännän vanha mutta siistikuntoinen. Kaasuhella on täällä se perusversio ja täytyy sanoa, että siihen tottui pian ja tykkään kyllä käyttää! Heti kuuma ja kylmä kun haluaa ja helppo putsata. Uudessa talossa kun ollaan, niin meidän ei tarvitse kaasupullojakaan nähdä, kaasuhana on käytävällä kaapissa ja kaasu tulee jostain alakerrasta, mistä lie... Niin ja astianpesukonekin oli paikallaan ja uusi. Mikro ja kahvinkeitin (Moccamaster) tuotiin Suomesta. Pyykkikone ostettiin ja vuokraemännän suhteilla saatiin edullisesti 7kg Siemens ja siihen vielä kaupan päälle vedenkeitin ja leivänpaahdin. Siinäpä ne nykyajan välttämättömyydet.

Meillä ei tule vesi valmiiksi kuumana asuntoon, vaan meillä on tuollainen "junkkeri", mikä lämmittää veden kaasulla. Se menee päälle vasta, kun hanan avaa kuumalle, joten sitä kuumaa vettä ei raaski käyttää kuin suihkussa käydessä. Sitä vettä joutuu valuttamaan niin paljon hukkaan ja täällä veden riittävyys on ongelma joten turhaan sitä ei halua heittää hukkaan. Mutta eipä se ole ongelmia tuottanut, koska täällä ei tule hanasta ollenkaan tosi kylmää vettä vaan kesällä se oli suorastaan vähän lämmintä, ihan sopivaa käsienpesuun. Juomavesi jäähdytetään jääkaapissa Brita-suodatinkannulla ja eipä tuo vesi hyvän makuista olisikaan suoraan hanasta, se on niin kovin kalkkipitoista vettä. Jos jotain tarvii tiskata käsin, tiskaan kylmällä ja kiehautan tipan huuhteluvettä vedenkeittimellä.

Brita suodatinkannu
Meillä on vesikiertopatterit lämmitystä varten, samasta junkkerista tulee kaasulla lämmitettynä. Lisäksi meillä on ilmastointi mistä saa myös talvellä lämmintä, mutta se on tosi epämukava lämmitystapa, kuin hiustenkuivaajalla puhaltaisi...Lisäksi kaasu tuntuu laskujen perusteella olevan tosi edullista ja sähkö kallista. Ollaan pidetty nyt välillä illalla ja yöllä pattereita päällä mutta aika vähän on tarvittu lämmitystä tänä talvena. Laattalattia on talvella kylmä mutta siihen nyt ei lämmitys auta. Onneksi on villasukkia. :)

Siinäpä sitä kotiasiaa. Tuli vähän pitkä postaus, koitan jatkossa vähän lyhyemmin kirjoitella kerralla mutta mitään en lupaa..on vähän taipumusta monisanaisuuteen ja suoranaiseen lörpöttelyyn.. ;)