Koti on siellä missä sydän on

Aloittaminen on jotenkin vaikeaa. Mulla on ihan liian monta aihetta puolivalmiina ajatuksissa enkä osaa päättää missä järjestyksesä alan niitä kirjoitella. Jostain on kuitenkin aloitettava ja päädyin aloittamaan vähän syvällisemmistä mietteistä.

Suomesta lähteminen ei ollut mulle oikeastaan vaikeaa. Muutimme jo vuotta aiemmin Suomen sisällä tosi kauas kaikista ystävistämme ja opiskelupaikkakunnastamme, missä olimme asuneet kuusi viimeistä vuotta. Se oli henkisesti ehkä isoin askel. Tiesimme jo silloin lähtevämme pois koko maasta vaikka käytännössä mitään ei vielä tiedettykään. Eli jonkinlainen luopumisprosessi käynnistyi jo silloin, keväällä -09. Isosta muutosta tuli totta vuosi myöhemmin. Jännittääkään emme osanneet kummemmin kuin ehkä viikkoa paria ennen lähtöä vaikka asunnostakin saimme tietää vasta silloin.

Itse muuttoruljanssia en ala tässä puida, mutta kaikki meni kokonaisuudessaan hyvin ja reilussa kuukaudessa asiat olivat jo kunnossa ja taulut uuden kodin seinillä. Ollaan miehen kanssa muutettu ekasta yhteisestä kodista lähtien kolme kertaa aiemmin ja ollaan totuttu tekemään hommat nopeasti. Taulut seinillä=koti valmis. Koti tuntuu meistä aina kodilta heti kun siellä on omat tavarat ja oma perhe. Meillä siis tuli omia tavaroita aika paljon muuttokontissa ja loput ostettiin täältä, enimmäkseen Ikeasta. Pari kuvaa kontin lähtemisestä Suomesta:

Kaikki piti pakata huolella ja joka pakkaus oli numeroitava ja listattava muuttofirmalle.

Tavarat muuttokontissa, puolet jäi vielä tyhjää. Takaisin muuttaessa on siis varaa viedä enemmän!

Muuttokontti lähti matkaan kuukauden kestävälle reissulleen.

Tuossa puolen vuoden paikkeilla muutosta oli ehkä jonkinlainen pieni kriisin paikka. Oli vähän ikävä, ei erityisesti mitään tiettyä (paitsi saunaa ja joitain ruokia) mutta oli jotenkin sellainen "muukalaisolo". Yksinäinen, eristäynyt, epäitsenäinen, kummajainen. Sitä kesti varmaan vain pari viikkoa tai ei ainakaan paljoa pidempään. Nyt olen liikkunut enemmän kodin ulkopuolella, yksin ja lasten kanssa (vasta syksyllä aloin harjoitella autolla ajamista täkäläisessä liikenteessä ja se onkin kyllä mulle aika haaste, siitä enemmän ehkä toiste). Olen saanut pari ystävää, ja lapset ovat tutustuneet vähitellen muutamiin toisiin lapsiin. Vaikka välillä oli vähän ankeammat fiilikset, niin missään vaiheessa ei ole tuntunut, että koti olisi tällä hetkellä enemmän jossain muualla kuin täällä. Kaikki kolme paikkakuntaa, missä Suomessa olen asunut, on tavallaan koteja. Kaikista jää jälki elämään, sydämeen. Ja lisäksi uskon että lopullinen kotini on taivaassa. Mutta nyt ollaan täällä, oma perhe on täällä, ja tuntuu hyvältä.

Tuntuu hyvältä vähän puida näitä asioita, vaikka tälläinen ei varmaankaan ole kovin kiinnostavaa luettavaa. Tuntuu, että täytyy vähän avata taustoja ennenkuin siirtyy "kevyempiin" aiheisiin. Ja nyt mahdolliset lukivat voivat huokaista, sillä nyt siirrynkin siihen kevyempään osastoon. :)

Eli aiheesta koti, vähän arkisemmin. Asumme uuden kerrostalon 11.kerroksessa, n.100m2 kolmiossa. Tupakeittiö, kolme makuuhuonetta, vessa+suihku, toinen vessa kylyammeella, pieni kodinhoitohuone ja parveke. Tosi toimiva pohjaratkaisu meille tällä hetkellä. Lapset nukkuvat samassa huoneessa ja toinen lastenhuone on lekkihuone. Talossa on myös asukkaiden vapaasti käytettävissä oleva kuntosali uusine laitteineen, taulutelevisioineen ja vesiautomaatteineen. Tässä muutama kuva, jotka on otettu pian muuton jälkeen.

Tupakeittiö ovelta päin, lasiovien takana parveke

Keittiöstä olkkariin

Lasten leikkihuone

Makuuhuone

Vessa, mihin menee ovi meidän makuuhuoneesta

Lasten ja vieraiden kylppäri (kuvattu pikkuruisen kodinhoitohuoneen ovelta)

Keittiössä on vuokranantajan puolesta ihanan leveä jääkaappi jonka yläkaappi on pieni pakastin (rittävän iso meille nyt kun ei ole marjoja eikä vauvanruokia säilöttävänä). Täällähän ei vakiona asunnoissa ole mitän koneita (eikä välttämättä kaappejakaan, vaatekaapitkin ostettiin itse) mutta me ollaan niin onnekkaita että saatiin jääkaapin lisäksi uuni ja saarekkeella oleva kaasuhella. Uuni ja hella ovat upouusia, jääkaappi vuokraemännän vanha mutta siistikuntoinen. Kaasuhella on täällä se perusversio ja täytyy sanoa, että siihen tottui pian ja tykkään kyllä käyttää! Heti kuuma ja kylmä kun haluaa ja helppo putsata. Uudessa talossa kun ollaan, niin meidän ei tarvitse kaasupullojakaan nähdä, kaasuhana on käytävällä kaapissa ja kaasu tulee jostain alakerrasta, mistä lie... Niin ja astianpesukonekin oli paikallaan ja uusi. Mikro ja kahvinkeitin (Moccamaster) tuotiin Suomesta. Pyykkikone ostettiin ja vuokraemännän suhteilla saatiin edullisesti 7kg Siemens ja siihen vielä kaupan päälle vedenkeitin ja leivänpaahdin. Siinäpä ne nykyajan välttämättömyydet.

Meillä ei tule vesi valmiiksi kuumana asuntoon, vaan meillä on tuollainen "junkkeri", mikä lämmittää veden kaasulla. Se menee päälle vasta, kun hanan avaa kuumalle, joten sitä kuumaa vettä ei raaski käyttää kuin suihkussa käydessä. Sitä vettä joutuu valuttamaan niin paljon hukkaan ja täällä veden riittävyys on ongelma joten turhaan sitä ei halua heittää hukkaan. Mutta eipä se ole ongelmia tuottanut, koska täällä ei tule hanasta ollenkaan tosi kylmää vettä vaan kesällä se oli suorastaan vähän lämmintä, ihan sopivaa käsienpesuun. Juomavesi jäähdytetään jääkaapissa Brita-suodatinkannulla ja eipä tuo vesi hyvän makuista olisikaan suoraan hanasta, se on niin kovin kalkkipitoista vettä. Jos jotain tarvii tiskata käsin, tiskaan kylmällä ja kiehautan tipan huuhteluvettä vedenkeittimellä.

Brita suodatinkannu

Meillä on vesikiertopatterit lämmitystä varten, samasta junkkerista tulee kaasulla lämmitettynä. Lisäksi meillä on ilmastointi mistä saa myös talvellä lämmintä, mutta se on tosi epämukava lämmitystapa, kuin hiustenkuivaajalla puhaltaisi...Lisäksi kaasu tuntuu laskujen perusteella olevan tosi edullista ja sähkö kallista. Ollaan pidetty nyt välillä illalla ja yöllä pattereita päällä mutta aika vähän on tarvittu lämmitystä tänä talvena. Laattalattia on talvella kylmä mutta siihen nyt ei lämmitys auta. Onneksi on villasukkia. :)

Siinäpä sitä kotiasiaa. Tuli vähän pitkä postaus, koitan jatkossa vähän lyhyemmin kirjoitella kerralla mutta mitään en lupaa..on vähän taipumusta monisanaisuuteen ja suoranaiseen lörpöttelyyn.. ;)